Arvostelu Savon Sanomissa ja Keskisuomalaisessa 24.10.2012

Jarkko Sandell – Auringonpolttaja

Jarkko Sandellin (s. 1972) esikoiskokoelman takakannessa ilmoitetaan, että runoilija viettää aikaansa Savossa maaseudulla kissan ja mummon kanssa. Tämä on oivallinen lähtökohta mietiskelevälle runolle ja etäisyyttä ottavalle, urbaanista itsekeskeisyydestä sivussa olevalle elämäntavalle.

Sandellin meditatiivinen kokemus saa maaseudun näyttämään toisenlaiselta. Sisäinen ja ulkoinen maisema yhtyvät, joskus hyvin yleisinhimillisellä tasolla toiseuden näkökulmaksi.

Sandellin runot ovat eräänlaisia proosarunon installaatioita. Ne kääntyvät joustavasti surrealismiin. Arkiset havainnot saavat unenomaisuutta, herää ihmisen muotoinen eettinen kysymys ihmisenä olemisen tarkoituksesta. Tämä kysymys on Sandellin runoissa polttava ja akuutti kuten runokokoelman hieman romanttinen ja kuumeinen nimikin antaa ymmärtää.

Alkumeri-runossa on selvää myyttisyyttä. Näin voisi kirjoittaa moderni Tulenkantaja: ”Ja katso: oli maailma ajateltu halujesi mukaan: paloiksi ainetta, joka ääneksi nimetty oli, paloiksi ainetta, joka valoksi nimetty oli ja lopulta tätä samaa ainetta, nyt vuorostaan nimetty lihaksi…”

Sandell on nimennyt erään runonsa Muodonmuutoksia –otsakkeella. Surrealismin, esimerkiksi ranskalaisen Max Jacobin proosarunojen ja Franz Kafkan kertomusten unenomaisten leikkauksien vaikutus tuntuu ainakin Sandellin tekstien taustahahmoina, hyvänä ja kuitenkin riittävän omapohjaisena.

Sandell on unenomaisuudessaan kurinalainen kirjoittaja. Joskus vain runot voisivat yllättää kirjoittajansa vielä lennokkaammin, sokeammin. Sisäisissä maisemissa Sandell osaa liikkua, jos vielä hieman rohkeammin löytyisi uusia tuntemattomia, itselle avaamattomia unen polkuja.

Hannu Waarala

Linkki:

http://www.ksml.fi/uutiset/viihde/kirjat/jarkko-sandell-auringonpolttaja/1263561

Mainokset